Kokeilupyörät minikiertueella

Hyvinkään kokeilupyörä -hanke jatkuu. Tänä vuonna kohderyhmänä on Hyvinkään kaupungin henkilöstö ja tarkoitus on testailla erilaisia pyöriä kaupungin henkilöstön käytössä. Tavoitteena on sekä lisätä tietoisuutta erikoispyöristä että hahmottaa minkälaiset pyörät sopisivat kaupungin työntekijöiden virkapyöriksi kaupungin eri yksikköihin.

Huhtikuisena torstaina kokeilupyörät tekivät minikiertueen kaupungin toimipisteisiin: aamulla pyöriä koeajettiin kaupungin varikolla, lounasaikaan Rentolla ja iltapäivällä kaupungintalon aulassa.

Kokeilupyörät lähdössä minikiertueelle: edessä tavarapyörä, jonka kyydissä myös taittopyörä ja takana tavallinen sähköpyörä. 

Sähköavusteinen "tavallinen" pyörä mahdollistaa rennon ja hikoilemattoman pyöräilyn. Sähköavusteista pyörää täytyy polkea, jotta avusteisuus kytkeytyy päälle eikä pyörä automaattisesti tarkoita hurjastelua, sillä avusteisuus kytkeytyy pois, jos nopeus on yli 25 km/h. Sähköpyörän idea on tehdä pyöräilystä vähän tavallista kevympää ja se on omiaan tilanteisiin, jossa pyöräilyn halutaan olevan hieman tavallista kevyempää vaikkapa ylämäissä.

Lea Peltonen nousi kollegan suostuttelemana sähköpyörän satulaan. "Kiitos, että pakotit minut tähän", oli Lean kommentti koeajon jälkeen. 

Tavarapyörä mahdollistaa nimensä mukaisesti isojen ja painavienkin tavaroiden kuljettamisen pyörällä. Nyt kokeiltavassa pyörässä on myös turvavyöt kahdelle pienelle kyytiläiselle, jotta pyörällä voi kuljettaa lapset vaikkapa päiväkotiin. Tavarapyörät ovat usein sähköavusteisia, jotta polkeminen on sujuvaa.

Pyörä, sillä kulkee kaikki! Hyvinkään rakennusvalvonnan Taru Nurminen ja Arto Toikka näyttävät pyöräilyn mallia.

Taittopyörä on pieni ja pippurinen ajopeli, jonka voi taitella mukaan bussiin, junaan tai autoon ja jatkaa matkaa polkien.

Taittopyörää poljetaan kuin tavallista pyörää, piskuinen ulkonäkö saa usein huomiota. Kirsi Contursi testaa.  

Iinan tunnelmat sähköpyöräkokeilun päätyttyä

Iina Penttinen kokeili sähköpyörää. 

Sähköpyörän kokeilu päättyi omalta osaltani. Listaan tähän kirjoitukseen näkemyksiäni sähköpyörän hyvistä ja huonoista puolista verrattuna tavalliseen pyörään. Lisäksi kirjaan ajotietokoneen tärkeät lukemat:

Kokeilujakson aikana poljin yhteensä noin 250 kilometriä. Ajoaikaa kertyi noin 13 tuntia. Keskinopeus oli noin 20km/tunti.

Iinan käytössä ollut sähköpyörä.

Hyvät puolet sähköpyörässä:

• Reittisuunnittelussa ei tarvitse ottaa huomioon maaston mäkisyyttä. Sähköpyörällä ajaessa ylämäki ei ole tasamaata vaativampi alusta, kun vaihtaa vaihdetta pienemmälle.
• Autolla ajoon verrattuna pyöräily on ekologinen vaihtoehto. Pyöräily ei tunnu raskaalta, etenee kevyesti paikasta toiseen samalla hengittäen raikasta ulkoilmaa. Fillaroinnin jälkeen tulee aina hyvä olo.
• Sähköpyörällä lähtö aamuisin tuntuu helpolta, ei ponnisteluja vaativalta urakalta. Ehkä juuri sen takia tulee normaalia enemmän pyöräiltyjä kilometrejä.
• Tulee lähdettyä pidemmillekin pyöräilyreissuille.
• Pyörä sopii kaiken ikäisille ja kokoisille. Erityisesti suosittelisin pyörää henkilöille, joiden on jostain syystä (esim. ikä, sairaus, kunto) vaikeaa pyöräillä tavallisella fillarilla.

Sähköpyörän heikot puolet:

• Toimintaepävarmuus pyörän sähköisissä laitteissa
• Sähköpyörällä ajo ei tuntunut (raskaalta) liikunnalta, sillä ajaminen oli hyvin kevyttä.
• Akku pitää muistaa ladata tietyin väliajoin.
• Tavarankuljetustilaa ei ole. Tavarat kulkevat repussa tai kasseissa tangolla kuljettaen.
• Kallis hinta 

Iinan oma pyörä. 

Nyt on oma pyörä alla. Ja tuntuipa muuten raskaalta ajaa ensimmäinen matka kokeilujakson jälkeen. Huh, hiki! Tulen varmasti kaipaamaan sähköpyörää vielä jossain vaiheessa. Kiitos paljon kokeilumahdollisuudesta!

Tiinan ja taittiksen ensimmäinen viikko

Tiina Liljeberg kokeilee taittopyörää kolmen viikon ajan. Tiinan ja taittiksen arkeen mahtuu vaihtuvia aikatauluja ja pohdintoja repun hankinnasta. 

7.7 torstai

Iltapäivällä saan kauniin punaisen taittopyörän kokeiluuni. Taittosulkeisten jälkeen hyppään iloisena pyörän selkään ja polkaisen Järvenpään keskustaan. Rehellisesti sanottuna siitä on aikaa, kun olen viimeksi pyöräillyt. Pitää ajella varovaisesti.

Pakko pysähtyä ostamaan mansikoita ja herneitä! Tulee ihan kesäfiilis. Polkaisen autolleni ja taittelen ammattilaisen ottein pyörän takakonttiini ja ajan noin 30km kotiin.

8.7 perjantai

Tänään työpäivä on niin tiiviisti suunniteltu, ettei toivoakaan käyttää taittista. Nappasin sen kuitenkin takakonttiin, koska töistä suoraan vien autoni tutulle korjaajalle. Kätevää! Jätän auton 3km:n päähän kotoani ja kaivan takakontista punaisen kaunottaren. Alkumatka on pelkkää ylämäkeä. Hämmästelen, miten kevyt pyörällä on polkea pienistä renkaista huolimatta. Ihastun, kun muistan, että taittiksessa on vaihteetkin! Tunnen suurta sympatiaa tätä pientä ja nerokasta pyörää kohtaan. Käväisen äitini kautta, jossa ihastellaan yhteistuumin pyörää. Kotona olen laittanut eteiseen pienen maton, joka on taittiksen peti kolmen viikon ajan.

Työpäiviin pitäisi kehittää joku fiksu systeemi, miten saan kuljetettua tietokonetta asiakaskäynneillä. Kävin kaupoissa katselemassa tietokonereppuja, mutta sijaisena en koe mielekkääksi sellaista hankkia omaksi. Työpaikalla en ole puhunut taittiksesta tai siitä, että miten siellä suhtaudutaan, jos auton sijaan kulkisinkin edes joskus pyöräillen asiakaskäyntejä.

Haaveenani oli alun perin, että voisin jättää auton kokonaan kotiin. Todellisuus paljastui kuitenkin sellaiseksi, että se on täysin mahdotonta tässä työssä. Päätin hyödyntää taittista sitten kaikin mahdollisin tavoin muuten arjessani ja elämässäni. Ja toivon, että tulee edes joitakin päiviä, jolloin työkin taipuisi pyöräilyyn. Inhoan istumista kuumassa autossa parkkipaikkoja etsien.

9.7 lauantai

Ajan taittopyörällä ystäväni luo teelle ja ihastelemme pyörää. Kotiin lähdön hetkellä puhelin soi sopivasti: autoni on huollettu. Polkaisen saman tein hakemaan sen.

11.7 maanantai 

Kannan aamulla pyörän takakonttiin. En tiedä, missä välissä pystyn fillaroimaan, mutta haavena se on. Aikatauluni muuttuvat nopeaankin tahtiin; niin tänäänkin. Kaksi asiakasta haluavat siirtää viime viikolla sovittuja aikoja ja vaihto sopiikin hyvin päikseen. Hetken pähkäiltyäni päätän ajaa autoni lounaan jälkeisen asiakkaan lähettyville ja kaivaa taittiksen takakontista ja pyöräillä lounaalle keskustaan; säästyn parkkipaikan etsimiseltä ja toivon säästäväni aikaa.

Sain taittopyörän mukana ihanan ketjulukon, jossa ei ole avainta - lukko toimii koodilla. Todella kätevä. Tällaisen haluan kaikille meidän perheen pyöräilijöille, joilla ei ole kiinteää lukkoa fillarissa.

Työpäivän jälkeen fillaroin toimistolta entisen työkaverini kanssa termarikahveille. Pieni sadekaan ei haittaa. Ystäväni on kova pyöräilijä, mutta testaa taittopyörää varovaisesti, koska siinä ei ole jalkajarruja. Huomaan, että etenkin nuoret pojat silmäilevät kiinnostuneena pyörää.

12.7 tiistai

Tänään tulee peruutus heti ensimmäiseen asiakaskäyntiin. Käytän tietenkin tilaisuuden hyväkseni ja kaivan taittopyörän takakontista ja lähden pyörällä seuraavalle asiakkaalle. Hieman on hankalaa kantaa painava tietokonelaukkua olan yli heitettynä ja on niin kuumakin, että pitää pysähtyä ottamaan takki pois. Koitan sulloa takkinikin tietokonelaukkuun. Reppua pyöräily vaatisi. Mutta koska fillari on kokeilussa vain kolme viikkoa, niin tuskin ehdin ostamaan; sen verran hidas olen liikkeissäni. Hyvin matka kuitenkin loppujen lopuksi sujuu ja aikaa ei mene juurikaan enempää kuin autolla.

13.7 keskiviikko

Ajan autolla asiakkaalleni, koska en jaksa nyt vekslata tietokoneen ja muiden tavaroideni kanssa. Asiakkaalla on tarve käydä ruokakaupassa ja yleensä tekisimme kävellen reissun. Mutta nytpä kaivankin punaisen kaunokaisen takakontistani ja matka sujuu huomattavasti nopeammin pyöräillen. 

Tulemme siihen tulokseen, että vaikka taittopyörän renkaat ovat tosi pienet (en tiedä tuumakokoa), niin kyllä sillä polkaisisi pidemmänkin matkan kevyesti. Yllättävän kevyt se on polkea, vaihtaisin monta huonoa ”tavis” pyörää tähän milloin tahansa. Asiakkaanikin testaa pyörää ja toteaa sen olevan kyllä todella näppärä. Taittelen pyörän takaisin takakonttiini.

Taittopyörä junaan ja Lappeenrantaan

Laura Brisk kirjoittaa Brompton-taittopyörän kokeilustaan. 

Pääsin Hyvinkään Kokeilupyörä -hankkeen kokeilijaksi ja sain taittopyörän käyttööni sopivasti juhannukseksi. Pyörän toimitti minulle Valpastin Oy:n Mari, jonka kanssa kertasimme vielä käytännössä pyörän avaamisen ja kasaamisen sekä pussitimme pyörän ensimmäistä junamatkaani varten. Taittopyörä on todella kätevä kuljettaa junassa, koska se taittuu niin pieneen tilaan.

Laura lähdössä juhannuksen viettoon.  Brompton-taittopyörä on jo kassiin pakattuna.

Vesisadetta uhmaten kotia kohti

Hyvinkäälle päästyäni vesisade sen kun yltyi. Sateessa polkeminen ei innostanut ja huomasin kotiani kohti sopivasti lähdössä olevan paikallisliikenteen bussin; pyöräilin bussille. Olin ymmärtänyt, että taittopyörää saisi kuljettaa matkatavarana julkisissa kulkuvälineissä maksutta, joten ihmetys oli suuri kuljettajan pyytäessä pyörästä naisten pyöränä lasten lipun hintaa. Yritin kyllä kuljettajalle selittää, että pyörä on taitettuna kuin matkalaukku, mutta vesisateessa en kasaamisnäytöstä alkanut ohjelapun kanssa tekemään vaan käänsin vesisadetta uhmaten pyörän keulan näyttämään kohti kotia. Sade kasteli matkalla täysin, mutta pyörä vei vauhdilla perille.

Juhannusaattona taittelin pyörän kotona lapun kanssa auki, joten Hyvinkään juna-asemalla sain pyörän kasaan jo ilman ohjepaperia. Junassa keskustelin laiturilla pyöräni kasaamisen huomanneen rouvan kanssa pyörän ominaisuuksista ja yhtäkkiä juna olikin jo Tikkurilassa, josta vaihdoin Lappeenrannan junaan. Koska VR:n suositus on, että taittopyörä olisi junamatkojen ajan huputettuna, annoin pyörän olla vaihtoa odotellessa hupussaan ja kantelin sitä Tikkurilan asemalla mukanani. Pyörän paino on noin 11 kiloa, joten käsilihaksetkin saavat treeniä siirroissa, koska en löytänyt toimivaa tapaa vetääkään huputettuna pyörää mukanani.

Täpötäyteen junaan mahtui hyvin 

Lappeenrannan juna oli loppuunmyyty ja täyteen ahdettu, mutta Bromptonin sai junamatkan ajaksi kätevästi junan eteistilassa sijaitsevaan matkatavaralokerikkoon. Lappeenrannan päässä kasaaminen sujui jo kuin vanhalta tekijältä ja Juhannuksen vietto saattoi alkaa ystäväni luona. Illalla saunan raikkaina pyöräilimme katsomaan perinteistä Myllysaaren kokkoa.

Taittopyörä ja juhannuskokko. 

Koska kokolle menijöitä oli muitakin, piti pyörää taluttaa loppumatka joukon jatkeena, mutta juhlakansassa pyörä herätti ihmetystä: ”pikku mopo” ja ”kiva pikku pyörä”. Onhan Bromptonilla kokoeroa ystäväni naisten pyörään verrattuna.

Ei koolla niin väliä, kunhan on pyörä. Taittopyörä isomman pyörän vieressä. 

Juhannuskokon jälkeen maistui Etelä-Karjalan Marttojen vohvelikioskin antimet Lappeenrannan satamatorilla ja koska polkupyörillä pääsi kulkemaan hyvin, kävimme kurkistamassa miltä näytti tämän vuotinen ritariteemainen hiekkalinna.

Brompton-taittopyörä ja hiekkalinnat. 

Kaiken kaikkiaan aaton pyöräilysaldo oli kymmenkunta kilometriä – taittopyörä oli todella kätevä kaupungilla kuljettaessa ja sillä tuli käytyä pidemmällä juhannusajelulla kuin mihin kävellen olisi mennyt. Koska pelkäsin pitkän mekkoni helmojen kulkeutuvan pinnojen tai rattaiden väliin, näytteli punaiset pyykkipojat tärkeää roolia Juhannuksen pyöräilylookissa.

Punainen pyykkipoika viimeistelee asun kuin asun.

Juhannuspäivän reissut hoituivat autolla, koska noin 25 kilometrin pyöräily edestakaisin ei houkutellut, mutta sunnuntaina otimme Lappeenrantaa jälleen haltuun polkupyörin. Kauppatorin kirpputoria kierrellessä pyörä herätti huomiota mukavasti. Kävelykadulta löysimme 900 metrin päässä olevan Hiekkalinnan mainoksen, joka oli Marieke van der Meerin ja Vadim Gryadovin hiekkaveistos Teeri ja jousimies.

Teeri ja Jousimies. 

Koska halusimme nähdä Etelä-Karjalan museon Keisarillisia lahjoja Pavlovskin palatsista näyttelyn, pääsin kokeilemaan pyörää myös Linnoituksen mukulakivetyksellä ja poluilla – toimii.

Kulkee se brompton kiveykselläkin. 

Kotimatkaa varten pakkasin pyörän jälleen suojahuppuun ja vaikka täydessä junassa oli jo entuudestaan viisi pyörää, mahtui Brompton matkan ajaksi matkatavaralokerikkoon ja junien vaihdot sujuivat kantamalla.

Bromptonin satula pilkistää suojapussista. Taustalla kesäistä Lappeenrantaa. 

Viimeisellä junaetapilla Riihimäki-Hyvinkää oli Bromptoneista blogia pitänyt Ville Parkkinen (http://pienetpyorat.blogspot.fi/), jolta sain kysyttyä mieltäni askarruttaneita kysymyksiä:

Brompton

• valmistetaan Englannissa ja kehittäminen alkoi 1975
• on käyttökelpoinen ympäri vuoden, loskakelillä ja paksulla lumella saattaa tosin olla vaikeuksia, koska polkimet ovat matalalla
• saatavilla kolmivaihteisen lisäksi kuudellakin vaihteella
•  ajoasentoon voi vaikuttaa erilaisilla ohjaustangoilla
•  on mahdollista ottaa mukaan lentokoneeseen hyvin pakattuna lisämatkatavaran hinnalla
• saatavilla on monenlaisia lisävarusteita kuten eteen helposti kiinnitettäviä laukkuja ja tarakka
• on vaan hyvä

Miten taittopyörä kasataan?

"Tilu lilu lii, nyt se on auki, nyt se on kii", sanottiin parin vuoden takaisessa sketsiohjelmassa.
Sama pätee myös taittopyörään.

Taittopyörää kokeillut toimittaja Pekka Mommo näyttää, miten taittelu tapahtuu. Tilu lilu lii!

Takapyörä eteen. 

Etupyörä taitetaan keskelle ja ohjaustanko taitetaan alas. 

Tältä se näyttää kasattuna.

Kaupunginjohtaja nauttii sähköpyöräilystä

Hyvinkään kaupunginjohtaja Jyrki Mattila kokeilee sähköpyörää kolmen viikon ajan. Ensimmäinen viikko on nyt takana ja kaupunginjohtaja suosittelee sähköpyörän kokeilua. Riskit kannattaa kuitenkin tiedostaa: siihen voi jäädä koukkuun. 

Sain viime maanantaina kokeilukäyttöön kuvassa näkyvän sähköavusteisen polkupyörän. Se on todella polku –pyörä, sillä meno edellyttää polkemista koko ajan. Sähkömoottori vain avustaa. Pyörätuntuma pysyy ajaessa, missään vaiheessa ajo ei tunnu mopoilulta. Moottori osaa auttaa ylämäissä, liikkeelle lähdöissä ja vastatuulessa. Avustaminen loppuu, kun vauhtia on 25 km/h.

Hevosmäki ei puhalluttanut enää ollenkaan

Sähköavusteinen polkupyörä on todella polku -pyörä, sitä pitää polkea. 

Oli taas mukava palata työmatkapyöräilyn maailmaan kolmen vuoden tauon jälkeen. Minulla kertyy matkaa noin 9 km suuntaansa ja aikaa siihen menee puolisen tuntia. Sähkövehkeellä matka taittuu 5-10 minuuttia nopeammin tuulensuunnasta riippuen. Suorilla ja muuten vapaalla baanalla vauhti näyttää olevan 25 km/h ja sähkömoottori tulee apuun ylämäissä ja liikennevaloista lähdettäessä. Hyvinkääläisille tuttu Hevosmäki maaseutuopiston luona ei puhalluttanut enää ollenkaan! Kyse  ei ole siitä, että kuskin kunto olisi parantunut.

Sähköpyörä painaa hieman normaalifillari enemmän

Kokeiltavana oleva pyörä on vakaa ja tukeva ajettava. Painoa sillä on hiukan normaalifillaria enemmän, mutta avusteisena sillä ei ole merkitystä. Jarrut toimivat hyvin. Ainoa miinuspuoli on ollut satulan tangon kiristäjä, joka ei tahdo pitää satulaa oikeassa korkeudessa.

Yhtenä aamuna satoi oikein kunnolla. Kastuin ”läpimäräksi”. Pyörä pelasi vedestä huolimatta moitteettomasti. Kuten kuvasta näkyy se kaipaa nyt pesua.

Pyörä sateen jälkeen - läpimärästä kaupunginjohtajasta meille ei ole kuvaa. 

Tähän voi jäädä koukkuun

Jo ensimmäisen viikon jälkeen voi sähköpyörää suositella kokeiltavaksi. Ainoa riski on, että siihen voi jäädä koukkuun.