Taittopyörä tuo hyötyliikuntaa arkeen!

Jaakko halusi kokeilla taittopyörää arjessaan, koska halusi lisätä hyötyliikunnan määrää ja siten jaksaa arjessa paremmin. 

Sain Bromptonin kokeiluun. Nyt tässä on muutama päivä poljettu kotoa Hyvinkäältä juna-asemalle ja Helsingistä olen polkenut töihin Ruoholahteen.

Pyörän saa junassa kätevästi taitettuna pyörille tarkoitettuun vaunuun, jossa lukitsen sen telineeseen.

Kokemukset ovat olleet reilusti positiivisia. Pyörää on mukava polkea, se on nopea ja helppo käsitellä. Kokoontaittaminen ja avaaminenkin rupeavat sujumaan. Tänään olisi tarkoitus hypätä junasta pois Jokelassa ja pyöräillä siitä Hyvinkäälle.  Vaikka matkat ovat lyhyitä, niin pyöräily käy hyvästä hikiliikunnasta kun polkee rivakampaa vauhtia.

Iinan tunnelmat sähköpyöräkokeilun päätyttyä

Iina Penttinen kokeili sähköpyörää. 

Sähköpyörän kokeilu päättyi omalta osaltani. Listaan tähän kirjoitukseen näkemyksiäni sähköpyörän hyvistä ja huonoista puolista verrattuna tavalliseen pyörään. Lisäksi kirjaan ajotietokoneen tärkeät lukemat:

Kokeilujakson aikana poljin yhteensä noin 250 kilometriä. Ajoaikaa kertyi noin 13 tuntia. Keskinopeus oli noin 20km/tunti.

Iinan käytössä ollut sähköpyörä.

Hyvät puolet sähköpyörässä:

• Reittisuunnittelussa ei tarvitse ottaa huomioon maaston mäkisyyttä. Sähköpyörällä ajaessa ylämäki ei ole tasamaata vaativampi alusta, kun vaihtaa vaihdetta pienemmälle.
• Autolla ajoon verrattuna pyöräily on ekologinen vaihtoehto. Pyöräily ei tunnu raskaalta, etenee kevyesti paikasta toiseen samalla hengittäen raikasta ulkoilmaa. Fillaroinnin jälkeen tulee aina hyvä olo.
• Sähköpyörällä lähtö aamuisin tuntuu helpolta, ei ponnisteluja vaativalta urakalta. Ehkä juuri sen takia tulee normaalia enemmän pyöräiltyjä kilometrejä.
• Tulee lähdettyä pidemmillekin pyöräilyreissuille.
• Pyörä sopii kaiken ikäisille ja kokoisille. Erityisesti suosittelisin pyörää henkilöille, joiden on jostain syystä (esim. ikä, sairaus, kunto) vaikeaa pyöräillä tavallisella fillarilla.

Sähköpyörän heikot puolet:

• Toimintaepävarmuus pyörän sähköisissä laitteissa
• Sähköpyörällä ajo ei tuntunut (raskaalta) liikunnalta, sillä ajaminen oli hyvin kevyttä.
• Akku pitää muistaa ladata tietyin väliajoin.
• Tavarankuljetustilaa ei ole. Tavarat kulkevat repussa tai kasseissa tangolla kuljettaen.
• Kallis hinta 

Iinan oma pyörä. 

Nyt on oma pyörä alla. Ja tuntuipa muuten raskaalta ajaa ensimmäinen matka kokeilujakson jälkeen. Huh, hiki! Tulen varmasti kaipaamaan sähköpyörää vielä jossain vaiheessa. Kiitos paljon kokeilumahdollisuudesta!

Paljon toi kulkee?

Iina Penttinen kokeilee sähköpyörää. Pyörän elektroniikka elää välillä omaa elämäänsä, mutta pyöräily maistuu onneksi silti. 

”Paljon toi kulkee?” ”Ootkos lähdössä retkeilemään?” ”Makee pyörä!” Tällaisia keskustelunavauksia olen saanut tuntemattomilta tällä viikolla. Kyllä se pyörän ulkonäkö omaakin silmää miellyttää. Ja väri tietysti. Ulkonäköä enemmän arvostan pyörän ominaisuuksia. 

Tässä linkki liikenneviraston laatimasta esitteestä, josta voit tarkastella, mikä on sähköpyörä: http://www2.liikennevirasto.fi/julkaisut/pdf6/sahkopyora_03-2015_web.pdf

Akun saa ladattua yhden johdon avulla: toinen pää pistorasiaan ja toinen irrotettuun akkuun. Lataan akkua kerrallaan reilun kahden tunnin ajan. Akussa voisi olla jokin merkkivalo, joka ilmoittaa käyttäjälle, kun akku on ladattu täyteen.  Alle olen kuvannut ”ajotietokoneen” näyttöruudut kaikkien avusteisuuksien osalta.

Kevyimmän avun antaa ECO. TOUR ja SPORT ovat valittavina TURBOA ennen. Kuvasta näet, kuinka monta kilometriä on akun kesto kunkin avusteisuuden osalta. Lukemat ovat suuntaa-antavia, eivät tarkkoja.

Tasaisella maalla käytän yleensä ECO-, TOUR-  tai SPORT-toimintoa. Jos avusteisuus ei ole päällä lainkaan, polkeminen tuntuu paljon normaalipyörää raskaammalta. Ylämäissä TURBO-teho ja pieni vaihde alkavat naurattaa. Mäen huippu kuin imaisee polkijan luokseen kuin itsestään. Kerran olen törmännyt tilanteeseen, jossa en kehtaa käyttää TURBOA ohittaakseni 2-3 kertaa hitaampaa pyöräilijää ylämäessä.

Toisaalta arkiaamuisin töihin polkiessa tämä toiminto tuntuu luksukselta. Ei hiki. Ei kiire. Silti hyvä mieli: joka päivä olen pyöräillyt töihin.

Tämän viikon naurunaihe on ollut avusteisuus joka on jumittunut TURBO-teholle. Sitä ei saa vaihdettua edes vippaskonstein: akkua irrottamalla, 10 sekuntia käynnistysnappia pohjassa pitämällä… Maantiekiitäjänä edetään. Meep meep.

”Hei, mä näin sut äsken kun sä poljit tolla pyörällä!”

Elokuun eka päivä;  mun ja punaisen taittiksen yhteinen viimeinen päivä. Vaikka en niin paljon työssäni pystynytkään käyttämään taittopyörää kuin kuvittelin, tulee silti hieman tyhjä olo, kun ei ole mahdollista hypätä pyörän selkään. Kolme viikkoinen taipaleemme sujui todella mallikkaasti ja kokemus oli kaikin puolin positiivinen.

Nykyisessä sijaisuudessani pyörän käyttö ei ihan kivuttomasti onnistunut ja usein se vaati jonkin verran etukäteissuunnittelua (esim kalenterin rakentamista tietyllä tavalla), että pääsin fillaroimaan päivän aikana. Olisin ollut enempikin halukas käyttämään pyörää asiakkaiden kanssa, mutta kovin montaa tilaisuutta ei kolmen viikon aikana tullut. 

Aina kun se oli mahdollista, polkaisin toimistolta kotikäynnille tai lounaalle. Nautin joka hetkestä, sillä päivä kuumassa autossa tekee oloni väsyneeksi ja huonovointiseksi. Niinä päivinä kun pyöräilin edes vähän työpäivän aikana, tunsin virkistyväni ja olo oli aivan erilainen pitkänkin päivän jälkeen!  

Pyörällä näkee aivan erilaisia asioita kuin autolla liikkuessa - kuten kuvan kukkapenkit -  ja sekin piristi kummasti mieltä. 

Luulen, että taittopyörä työsuhde-etuna voisi olla, ei vain fyysistä kuntoa ja terveyttä edistävä, vaan jopa mielenterveyttä tukeva panostus. Suosittelisin lämpöisesti työnantajia harkitsemaan taittofillarin hankkimista työntekijöilleen, vaikkapa hierovan tuolin sijaan.

Ihmiset tulivat juttelemaan herkästi; olivat kiinnostuneita tai kehuivat pientä pyörää. Oli monta mukavaa kohtaamista kun sain esitellä taittopyörän saloja. ”Hei, mä näin sut äsken kun sä poljit tolla pyörällä!”, huikkasi eräskin mies minulle torilla. Etenkin pikkupojat katselivat pyörää peittelemättömän kiinnostuneesti.

Kolmen viikon kokeilun jälkeen olisin ihan valmis ostamaan itselleni taittopyörän perinteisen pyörän sijaan. Viikonlopun kauppareissuja sillä tuskin tekisin ja ostaisin kunnon repun, johon saisin tietokoneen turvallisesti. 

Koin välillä raskaaksi aamulähdöt; työtavarat, oma käsilaukku sekä taittis vaati voimaa ja kolme kättä, jotta selvisin kolmesta ovesta rappukäytävän kautta autolle. 

Olisin toki rohkeammin voinut jättää pyörän yöksi ulos, mutta kannoin sen aina sisälle. Kädet tuppasi aina likaantumaan nostaessani pyörää takakonttiin; ehkä otin vääristä kohdista kiinni. Takakontissani kulkee muutenkin kaikenlaista tarpeellista (bikineistä nuotiopuihin), niin pyörä istui oikein somasti joukkoon mukaan. 

Pyörä oli älyttömän hyvä polkea ja helppo kasata eikä tarvinnut kertaakaan pumpata kolmen viikon aikana. Jos ostaisin itselleni taittopyörän, niin panostaisin laatuun enkä todennäköisesti uskaltaisi kokeilla muuta merkkiä kuin Bromptonia.

Kaunis kiitos Valpastin Oy:lle ja Marille kokeilupyörän lainaamisesta. Oli virkistävä kokemus työntäyteisen ja lomattoman kesän keskellä!