Brompton helpotti kulkemista

Haikein mielin palautin kokeilupyöräni Valpastin Oy:n Marille ja mietin vakavissani oman taittopyörän ostamista. 

Ylipäätänsä Brompton helpotti kulkemistani valtavasti niin työmatkoilla kuin vapaa-ajalla. Töihin pääsi toiseen suuntaan autolla ja toiseen pyörällä. Pyörän saa ottaa pääsääntöisesti maksutta mukaan julkisiin, jolloin junasta/bussista pääsi pyöräillen suoraan kohteeseen jatkoyhteyksien odottelun sijaan.

Brompton näyttää niin pikkumopolta kuin leikkipyörältä, mutta se on varteenotettava ehdokas ns. tavallisen polkupyörän tilalle. Kokeilupyörän kolmella vaihteella pystyi etenemään hyvin vauhdikkaasti ja alkuun jalkajarruun tottuneelle oli käsijarruilla jarruttaminen haastavaa, mutta osaankohan enää jarruttaa oman pyöräni jalkajarruilla? 

Taittopyörä mahdollistaa liikkumisen aivan uudella tasolla - säässä kuin säässä

Laura Brisk testaa taittopyörää kesämenoissaan.  

Taittopyörä mahdollistaa liikkumisen aivan uudella tasolla ja mietimme ystäväni kanssa, että nyt mennään käymään jossain pääkaupunkiseudun uimarannalla, kun molemmat voivat kerrankin kulkea polkupyörillä näppärästi.

Alkuperäinen idea oli tavata Tikkurilassa ja pyöräillä Kuusijärvelle uimaan ja saunomaan. Hyvinkäältä pääsisin kätevästi lähijunalla Tikkurilaan, eikä taittopyörästä tarvitse taitettuna maksaa polkupyörän lisämaksua 4,20 € suuntaansa. Ystävänikin saisi tuotua pyörän HSL:n junalla maksutta Tikkurilaan. 

Aikataulua miettiessämme tuli eteen pulma, koska HSL:n junissa ei saa kuljettaa polkupyörää ollenkaan ruuhka-aikana ja siihen aikaan meidän oli tarkoitus olla reissussa. Eipäs onnistunutkaan retki Kuusijärvelle. Olisi todella kätevää omistaa kaksi taittopyörää ja lähteä sitten liikenteeseen ystävän kanssa.

Uutta retkikohdetta kartoitettaessa osui silmiini Ventoniemi Oy:n tarjous ”Kaikki matkat Hyvinkään ja Helsingin välillä vain 5 €” ja miettiessäni mille pysäkille jäisin bussista, tajusin bussin ajavan noin kahden kilometrin päästä ystäväni Vantaan Louhelasta sijaitsevasta kodista. Näin ollen testailinkin lähijunan sijasta matkustamista bussilla ja taittopyörä kulki maksutta Hyvinkäältä Vantaalle bussin tavaratilassa.

Viime viikkoisten sateiden jälkeen keli kerrankin suosi meitä ja aurinko paistoi. Ensin otimme tiukan minigolf-mittelön Jokiuoman puiston minigolf-kentällä. 

Pelatessa tulikin kuuma ja suuntasimme noin kahden kilometrin päähän Kaivokselaan Vetokannaksen uimarannalle. Auringossa oli miellyttävä istuskella ja tulihan ne talviturkitkin heitettyä pyörien odotellessa pyöräparkissa.

Koska Mätäojan bussipysäkki oli kilometrin päässä uimarannasta, en kotimatkallakaan kokeillut lähijunaa vaan tulin bussilla takaisin Hyvinkäälle.

Tänä kesänä on pyöräillessä saanut kastua jo useamman kerran ja niin sade meinasi taas yllättää pyöräilijän.

Mutta kerrankin pyöräilijä oli varautunut ja kuljetti mukanaan sadeviittaa. Voin lämpimästi suositella kuvan varustusta sadekelin pyöräilyyn. 

Tiinan ja taittiksen ensimmäinen viikko

Tiina Liljeberg kokeilee taittopyörää kolmen viikon ajan. Tiinan ja taittiksen arkeen mahtuu vaihtuvia aikatauluja ja pohdintoja repun hankinnasta. 

7.7 torstai

Iltapäivällä saan kauniin punaisen taittopyörän kokeiluuni. Taittosulkeisten jälkeen hyppään iloisena pyörän selkään ja polkaisen Järvenpään keskustaan. Rehellisesti sanottuna siitä on aikaa, kun olen viimeksi pyöräillyt. Pitää ajella varovaisesti.

Pakko pysähtyä ostamaan mansikoita ja herneitä! Tulee ihan kesäfiilis. Polkaisen autolleni ja taittelen ammattilaisen ottein pyörän takakonttiini ja ajan noin 30km kotiin.

8.7 perjantai

Tänään työpäivä on niin tiiviisti suunniteltu, ettei toivoakaan käyttää taittista. Nappasin sen kuitenkin takakonttiin, koska töistä suoraan vien autoni tutulle korjaajalle. Kätevää! Jätän auton 3km:n päähän kotoani ja kaivan takakontista punaisen kaunottaren. Alkumatka on pelkkää ylämäkeä. Hämmästelen, miten kevyt pyörällä on polkea pienistä renkaista huolimatta. Ihastun, kun muistan, että taittiksessa on vaihteetkin! Tunnen suurta sympatiaa tätä pientä ja nerokasta pyörää kohtaan. Käväisen äitini kautta, jossa ihastellaan yhteistuumin pyörää. Kotona olen laittanut eteiseen pienen maton, joka on taittiksen peti kolmen viikon ajan.

Työpäiviin pitäisi kehittää joku fiksu systeemi, miten saan kuljetettua tietokonetta asiakaskäynneillä. Kävin kaupoissa katselemassa tietokonereppuja, mutta sijaisena en koe mielekkääksi sellaista hankkia omaksi. Työpaikalla en ole puhunut taittiksesta tai siitä, että miten siellä suhtaudutaan, jos auton sijaan kulkisinkin edes joskus pyöräillen asiakaskäyntejä.

Haaveenani oli alun perin, että voisin jättää auton kokonaan kotiin. Todellisuus paljastui kuitenkin sellaiseksi, että se on täysin mahdotonta tässä työssä. Päätin hyödyntää taittista sitten kaikin mahdollisin tavoin muuten arjessani ja elämässäni. Ja toivon, että tulee edes joitakin päiviä, jolloin työkin taipuisi pyöräilyyn. Inhoan istumista kuumassa autossa parkkipaikkoja etsien.

9.7 lauantai

Ajan taittopyörällä ystäväni luo teelle ja ihastelemme pyörää. Kotiin lähdön hetkellä puhelin soi sopivasti: autoni on huollettu. Polkaisen saman tein hakemaan sen.

11.7 maanantai 

Kannan aamulla pyörän takakonttiin. En tiedä, missä välissä pystyn fillaroimaan, mutta haavena se on. Aikatauluni muuttuvat nopeaankin tahtiin; niin tänäänkin. Kaksi asiakasta haluavat siirtää viime viikolla sovittuja aikoja ja vaihto sopiikin hyvin päikseen. Hetken pähkäiltyäni päätän ajaa autoni lounaan jälkeisen asiakkaan lähettyville ja kaivaa taittiksen takakontista ja pyöräillä lounaalle keskustaan; säästyn parkkipaikan etsimiseltä ja toivon säästäväni aikaa.

Sain taittopyörän mukana ihanan ketjulukon, jossa ei ole avainta - lukko toimii koodilla. Todella kätevä. Tällaisen haluan kaikille meidän perheen pyöräilijöille, joilla ei ole kiinteää lukkoa fillarissa.

Työpäivän jälkeen fillaroin toimistolta entisen työkaverini kanssa termarikahveille. Pieni sadekaan ei haittaa. Ystäväni on kova pyöräilijä, mutta testaa taittopyörää varovaisesti, koska siinä ei ole jalkajarruja. Huomaan, että etenkin nuoret pojat silmäilevät kiinnostuneena pyörää.

12.7 tiistai

Tänään tulee peruutus heti ensimmäiseen asiakaskäyntiin. Käytän tietenkin tilaisuuden hyväkseni ja kaivan taittopyörän takakontista ja lähden pyörällä seuraavalle asiakkaalle. Hieman on hankalaa kantaa painava tietokonelaukkua olan yli heitettynä ja on niin kuumakin, että pitää pysähtyä ottamaan takki pois. Koitan sulloa takkinikin tietokonelaukkuun. Reppua pyöräily vaatisi. Mutta koska fillari on kokeilussa vain kolme viikkoa, niin tuskin ehdin ostamaan; sen verran hidas olen liikkeissäni. Hyvin matka kuitenkin loppujen lopuksi sujuu ja aikaa ei mene juurikaan enempää kuin autolla.

13.7 keskiviikko

Ajan autolla asiakkaalleni, koska en jaksa nyt vekslata tietokoneen ja muiden tavaroideni kanssa. Asiakkaalla on tarve käydä ruokakaupassa ja yleensä tekisimme kävellen reissun. Mutta nytpä kaivankin punaisen kaunokaisen takakontistani ja matka sujuu huomattavasti nopeammin pyöräillen. 

Tulemme siihen tulokseen, että vaikka taittopyörän renkaat ovat tosi pienet (en tiedä tuumakokoa), niin kyllä sillä polkaisisi pidemmänkin matkan kevyesti. Yllättävän kevyt se on polkea, vaihtaisin monta huonoa ”tavis” pyörää tähän milloin tahansa. Asiakkaanikin testaa pyörää ja toteaa sen olevan kyllä todella näppärä. Taittelen pyörän takaisin takakonttiini.

Kesäisiä urheiluhetkiä - kulkuvälineenä pyörä

Iina Penttisen sähköpyöräkokeilu jatkaa. Jatkuva kosteus aiheuttaa murheita sähköpyörän tekniikkaan ja satulakin oikuttelee. Kokeilu jatkuu kuitenkin hyvällä mielellä. 

Alkuviikon sateisista keleistä huolimatta suunnitelmani ulkoliikuntahetkien osalta toteutuivat. Tiistaina päätin lähteä sähköpyörällä Sääksiin SUP-lautailemaan. Matka on arviolta noin 20 km/suunta. Varasin aikaa 1h 15 minuuttia suuntaansa. 50 minuuttia riitti. Oli kiva pysyä hetkellisesti ”Tour de France – harjoittelijoiden” vauhdissa mukana. He ajoivat maanteitä, minä pyöräteitä. Keskinopeus tällä pitkähköllä matkalla oli reilu 20km/h. Eikä edes tarvinnut käyttää turbo-tehoa apuna jatkuvalla syötöllä. Maksiminopeus alamäen kohdalla ylsi miltei 50 km/tunti.

Kotiinpäin ajaessani huomasin, että satula madaltuu pikkuhiljalleen. Matkan aikana jouduin tämän takia pysähtymään muutaman kerran. Muuten reissu sujui hyvin, ajatukset kevenivät ja kotiin tultua lihaksissa tuntui, että nyt on todella urheiltu.  

Keskiviikkoiltana muutaman pelikaverini kanssa käytiin juoksemassa Sveitsin portaita tunnin verran. Tännekin tuli lähdettyä pyöräillen. Polkeminen toimi hyvänä alkulämmittelynä hikitreenille.

Torstaina lähdin suorittamaan kauppareissua pyöräillen. Tätä matkaa olin vähän pelännyt ennakkoon, sillä… Omassa pyörässäni on kori ja tarakalle saa laitettua tavaraa. Sähköpyörässä ei ole koria, eikä tarakalla mitään, millä sitoisi tai kiinnittäisi tavarat. No, tein kauppareissun kahdesti ajaen välillä tavarat kotiini. Ei ollenkaan toimivaa ja näppärää!

Matkalla alkoi muutenkin kiukuttamaan satula, joka laski säädöistä huolimatta ja lisäksi alkoi heilua puolelta toiselle. Soitin palvelevalle huoltajalle ja kerroin huoleni. Samalla kyselin pyörän muista ihmeellisyyksistä, kuten takavalosta, joka ei sammu haluamanani aikana, toimimattomasta etuvalosta, epävarmasti toimivasta avusteisuudesta ja muutamasta muusta nappulasta, joiden toiminnasta en ollut varma. 

Kaikkiin pulmiini sain ohjeistuksen puhelimitse. Pikkufiksauksella satula pysyy nyt paikallaan, ymmärrän valojen toimintaperiaatteen ja sain selityksen epävakaasti toimivaan avusteisuuden säätöön:  laitteessa on liikaa kosteutta. Uskoakseni pyörää olisi hyvä säilyttää aina sisätiloissa. Myös avusteisuuden toimivuus ja akun kesto talvella pohdituttavat.

Brompton arkisessa käytössä

Sulostuttaako Brompton arjen. Laura Brisk kokeilee ja raportoi. 

Tämän kesän aamut ovat olleet sateisia ja olenkin useimmiten sadeaamuina pyytänyt autokyydin töihin. Normaalisti tämä olisi tarkoittanut kävelyä töistä kotiin, mutta koska Bromptonin saa taitettua kätevästi auton takaluukkuun, ovat kotimatkat olleet nopeita taittaa polkien.

Päivisin pyörä majailee työpöytäni alla ja kotimatkalla on usein tullut pyöräiltyä eri reittejä takaisin kotiin, jotta on päässyt kokeilemaan pyörän ominaisuuksia monipuolisesti. 

Koska polkimet tosiaan ovat alempana kuin tavallisessa polkupyörässä, oli kuvan metsäpolulla pyörää talutettava.

Kauppareissulla pyörän saa näpsäkästi parkkiin. 

Tarvittaessa kotiin saa kuljetettua haastavampiakin ostoksia.  Kukatkin pysyivät hyvin kyydissä. 

Mutta ihan kommelluksitta ei ole pärjätty, koska olen muutamaan otteeseen saanut pyörää kiinni taitettaessa pintanaarmuja ja kenkien kärjet ovat kyntäneet useita kertoja asfalttiin liian tiukasti kurveihin ajaessani. 

Isommilta havereilta olen välttynyt ja Brompton on toiminut moitteettomasti. Ainut tarvittava huoltotoimenpide on ollut renkaiden ilmanpaineen tarkistaminen.

Seuraavaksi aion testata pyörän ominaisuuksia lähijunassa pienen retken muodossa.