tiistai 19. heinäkuuta 2016

Tiinan ja taittiksen ensimmäinen viikko

Tiina Liljeberg kokeilee taittopyörää kolmen viikon ajan. Tiinan ja taittiksen arkeen mahtuu vaihtuvia aikatauluja ja pohdintoja repun hankinnasta. 



7.7 torstai
Iltapäivällä saan kauniin punaisen taittopyörän kokeiluuni. Taittosulkeisten jälkeen hyppään iloisena pyörän selkään ja polkaisen Järvenpään keskustaan. Rehellisesti sanottuna siitä on aikaa, kun olen viimeksi pyöräillyt. Pitää ajella varovaisesti.
Pakko pysähtyä ostamaan mansikoita ja herneitä! Tulee ihan kesäfiilis. Polkaisen autolleni ja taittelen ammattilaisen ottein pyörän takakonttiini ja ajan noin 30km kotiin.

8.7 perjantai
Tänään työpäivä on niin tiiviisti suunniteltu, ettei toivoakaan käyttää taittista. Nappasin sen kuitenkin takakonttiin, koska töistä suoraan vien autoni tutulle korjaajalle. Kätevää! Jätän auton 3km:n päähän kotoani ja kaivan takakontista punaisen kaunottaren. Alkumatka on pelkkää ylämäkeä. Hämmästelen, miten kevyt pyörällä on polkea pienistä renkaista huolimatta. Ihastun, kun muistan, että taittiksessa on vaihteetkin! Tunnen suurta sympatiaa tätä pientä ja nerokasta pyörää kohtaan. Käväisen äitini kautta, jossa ihastellaan yhteistuumin pyörää. Kotona olen laittanut eteiseen pienen maton, joka on taittiksen peti kolmen viikon ajan.



Työpäiviin pitäisi kehittää joku fiksu systeemi, miten saan kuljetettua tietokonetta asiakaskäynneillä. Kävin kaupoissa katselemassa tietokonereppuja, mutta sijaisena en koe mielekkääksi sellaista hankkia omaksi. Työpaikalla en ole puhunut taittiksesta tai siitä, että miten siellä suhtaudutaan, jos auton sijaan kulkisinkin edes joskus pyöräillen asiakaskäyntejä.

Haaveenani oli alun perin, että voisin jättää auton kokonaan kotiin. Todellisuus paljastui kuitenkin sellaiseksi, että se on täysin mahdotonta tässä työssä. Päätin hyödyntää taittista sitten kaikin mahdollisin tavoin muuten arjessani ja elämässäni. Ja toivon, että tulee edes joitakin päiviä, jolloin työkin taipuisi pyöräilyyn. Inhoan istumista kuumassa autossa parkkipaikkoja etsien.

9.7 lauantai
Ajan taittopyörällä ystäväni luo teelle ja ihastelemme pyörää. Kotiin lähdön hetkellä puhelin soi sopivasti: autoni on huollettu. Polkaisen saman tein hakemaan sen.

11.7 maanantai 
Kannan aamulla pyörän takakonttiin. En tiedä, missä välissä pystyn fillaroimaan, mutta haavena se on. Aikatauluni muuttuvat nopeaankin tahtiin; niin tänäänkin. Kaksi asiakasta haluavat siirtää viime viikolla sovittuja aikoja ja vaihto sopiikin hyvin päikseen. Hetken pähkäiltyäni päätän ajaa autoni lounaan jälkeisen asiakkaan lähettyville ja kaivaa taittiksen takakontista ja pyöräillä lounaalle keskustaan; säästyn parkkipaikan etsimiseltä ja toivon säästäväni aikaa.


Sain taittopyörän mukana ihanan ketjulukon, jossa ei ole avainta - lukko toimii koodilla. Todella kätevä. Tällaisen haluan kaikille meidän perheen pyöräilijöille, joilla ei ole kiinteää lukkoa fillarissa.
Työpäivän jälkeen fillaroin toimistolta entisen työkaverini kanssa termarikahveille. Pieni sadekaan ei haittaa. Ystäväni on kova pyöräilijä, mutta testaa taittopyörää varovaisesti, koska siinä ei ole jalkajarruja. Huomaan, että etenkin nuoret pojat silmäilevät kiinnostuneena pyörää.


12.7 tiistai
Tänään tulee peruutus heti ensimmäiseen asiakaskäyntiin. Käytän tietenkin tilaisuuden hyväkseni ja kaivan taittopyörän takakontista ja lähden pyörällä seuraavalle asiakkaalle. Hieman on hankalaa kantaa painava tietokonelaukkua olan yli heitettynä ja on niin kuumakin, että pitää pysähtyä ottamaan takki pois. Koitan sulloa takkinikin tietokonelaukkuun. Reppua pyöräily vaatisi. Mutta koska fillari on kokeilussa vain kolme viikkoa, niin tuskin ehdin ostamaan; sen verran hidas olen liikkeissäni. Hyvin matka kuitenkin loppujen lopuksi sujuu ja aikaa ei mene juurikaan enempää kuin autolla.

13.7 keskiviikko

Ajan autolla asiakkaalleni, koska en jaksa nyt vekslata tietokoneen ja muiden tavaroideni kanssa. Asiakkaalla on tarve käydä ruokakaupassa ja yleensä tekisimme kävellen reissun. Mutta nytpä kaivankin punaisen kaunokaisen takakontistani ja matka sujuu huomattavasti nopeammin pyöräillen. 

Tulemme siihen tulokseen, että vaikka taittopyörän renkaat ovat tosi pienet (en tiedä tuumakokoa), niin kyllä sillä polkaisisi pidemmänkin matkan kevyesti. Yllättävän kevyt se on polkea, vaihtaisin monta huonoa ”tavis” pyörää tähän milloin tahansa. Asiakkaanikin testaa pyörää ja toteaa sen olevan kyllä todella näppärä. Taittelen pyörän takaisin takakonttiini.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti