Iina Penttinen kirjoittaa ensitunnelmistaan sähköavusteisen pyörän kokeilusta.
Malttamattomana olen lukenut Mika Ikosen ja Jyrki Mattilan fillarointikokemuksista. Samalla hieman kateellisena miettynyt Duracell-Ikosen pitkiä polkumatkoja. Oma ajatukseni pyöräkokeilulle on ollut käyttää pyörää kaupunkiajossa oman pyöräni – ja joskus auton – korvikkeena.
Kokeilu lähti liikkeelle sateisena kesälomapäivänä. Vein oman kolmivaihteisen mummomallisen Crescenttini perushuollettavaksi ja samalla reissulla hain seitsemänvaihteisen E-Biken. Ajoasento molemmissa pyörissä tuntuu samalta. Hyvä näin, sillä tykkään enemmän ajella rennosti selkä suorana kuin eteenpäin kumarrellen maastopyöräasennossa.
Ainut säätö, jonka pyörään tein heti alussa, oli satulan korotus. Se onnistui yhtä vipua vääntämällä. Yksinkertaista. Helppoa. Arvostan!
On ollut hauskaa, ja yllättävää, huomata, että muutama tuntematon ihminen on tullut kyselemään pyörästä: ”Onko tämä se kaupungin kokeilupyörä?” Olemme vaihtaneet muutamat kommentit pyörästä ja matka on jatkunut. Markkinointi on siis purrut: kokeiluhalukkaita löytyy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti