Taittopyörä junaan ja Lappeenrantaan

Laura Brisk kirjoittaa Brompton-taittopyörän kokeilustaan. 

Pääsin Hyvinkään Kokeilupyörä -hankkeen kokeilijaksi ja sain taittopyörän käyttööni sopivasti juhannukseksi. Pyörän toimitti minulle Valpastin Oy:n Mari, jonka kanssa kertasimme vielä käytännössä pyörän avaamisen ja kasaamisen sekä pussitimme pyörän ensimmäistä junamatkaani varten. Taittopyörä on todella kätevä kuljettaa junassa, koska se taittuu niin pieneen tilaan.

Laura lähdössä juhannuksen viettoon.  Brompton-taittopyörä on jo kassiin pakattuna.

Vesisadetta uhmaten kotia kohti

Hyvinkäälle päästyäni vesisade sen kun yltyi. Sateessa polkeminen ei innostanut ja huomasin kotiani kohti sopivasti lähdössä olevan paikallisliikenteen bussin; pyöräilin bussille. Olin ymmärtänyt, että taittopyörää saisi kuljettaa matkatavarana julkisissa kulkuvälineissä maksutta, joten ihmetys oli suuri kuljettajan pyytäessä pyörästä naisten pyöränä lasten lipun hintaa. Yritin kyllä kuljettajalle selittää, että pyörä on taitettuna kuin matkalaukku, mutta vesisateessa en kasaamisnäytöstä alkanut ohjelapun kanssa tekemään vaan käänsin vesisadetta uhmaten pyörän keulan näyttämään kohti kotia. Sade kasteli matkalla täysin, mutta pyörä vei vauhdilla perille.

Juhannusaattona taittelin pyörän kotona lapun kanssa auki, joten Hyvinkään juna-asemalla sain pyörän kasaan jo ilman ohjepaperia. Junassa keskustelin laiturilla pyöräni kasaamisen huomanneen rouvan kanssa pyörän ominaisuuksista ja yhtäkkiä juna olikin jo Tikkurilassa, josta vaihdoin Lappeenrannan junaan. Koska VR:n suositus on, että taittopyörä olisi junamatkojen ajan huputettuna, annoin pyörän olla vaihtoa odotellessa hupussaan ja kantelin sitä Tikkurilan asemalla mukanani. Pyörän paino on noin 11 kiloa, joten käsilihaksetkin saavat treeniä siirroissa, koska en löytänyt toimivaa tapaa vetääkään huputettuna pyörää mukanani.

Täpötäyteen junaan mahtui hyvin 

Lappeenrannan juna oli loppuunmyyty ja täyteen ahdettu, mutta Bromptonin sai junamatkan ajaksi kätevästi junan eteistilassa sijaitsevaan matkatavaralokerikkoon. Lappeenrannan päässä kasaaminen sujui jo kuin vanhalta tekijältä ja Juhannuksen vietto saattoi alkaa ystäväni luona. Illalla saunan raikkaina pyöräilimme katsomaan perinteistä Myllysaaren kokkoa.

Taittopyörä ja juhannuskokko. 

Koska kokolle menijöitä oli muitakin, piti pyörää taluttaa loppumatka joukon jatkeena, mutta juhlakansassa pyörä herätti ihmetystä: ”pikku mopo” ja ”kiva pikku pyörä”. Onhan Bromptonilla kokoeroa ystäväni naisten pyörään verrattuna.

Ei koolla niin väliä, kunhan on pyörä. Taittopyörä isomman pyörän vieressä. 

Juhannuskokon jälkeen maistui Etelä-Karjalan Marttojen vohvelikioskin antimet Lappeenrannan satamatorilla ja koska polkupyörillä pääsi kulkemaan hyvin, kävimme kurkistamassa miltä näytti tämän vuotinen ritariteemainen hiekkalinna.

Brompton-taittopyörä ja hiekkalinnat. 

Kaiken kaikkiaan aaton pyöräilysaldo oli kymmenkunta kilometriä – taittopyörä oli todella kätevä kaupungilla kuljettaessa ja sillä tuli käytyä pidemmällä juhannusajelulla kuin mihin kävellen olisi mennyt. Koska pelkäsin pitkän mekkoni helmojen kulkeutuvan pinnojen tai rattaiden väliin, näytteli punaiset pyykkipojat tärkeää roolia Juhannuksen pyöräilylookissa.

Punainen pyykkipoika viimeistelee asun kuin asun.

Juhannuspäivän reissut hoituivat autolla, koska noin 25 kilometrin pyöräily edestakaisin ei houkutellut, mutta sunnuntaina otimme Lappeenrantaa jälleen haltuun polkupyörin. Kauppatorin kirpputoria kierrellessä pyörä herätti huomiota mukavasti. Kävelykadulta löysimme 900 metrin päässä olevan Hiekkalinnan mainoksen, joka oli Marieke van der Meerin ja Vadim Gryadovin hiekkaveistos Teeri ja jousimies.

Teeri ja Jousimies. 

Koska halusimme nähdä Etelä-Karjalan museon Keisarillisia lahjoja Pavlovskin palatsista näyttelyn, pääsin kokeilemaan pyörää myös Linnoituksen mukulakivetyksellä ja poluilla – toimii.

Kulkee se brompton kiveykselläkin. 

Kotimatkaa varten pakkasin pyörän jälleen suojahuppuun ja vaikka täydessä junassa oli jo entuudestaan viisi pyörää, mahtui Brompton matkan ajaksi matkatavaralokerikkoon ja junien vaihdot sujuivat kantamalla.

Bromptonin satula pilkistää suojapussista. Taustalla kesäistä Lappeenrantaa. 

Viimeisellä junaetapilla Riihimäki-Hyvinkää oli Bromptoneista blogia pitänyt Ville Parkkinen (http://pienetpyorat.blogspot.fi/), jolta sain kysyttyä mieltäni askarruttaneita kysymyksiä:

Brompton

• valmistetaan Englannissa ja kehittäminen alkoi 1975
• on käyttökelpoinen ympäri vuoden, loskakelillä ja paksulla lumella saattaa tosin olla vaikeuksia, koska polkimet ovat matalalla
• saatavilla kolmivaihteisen lisäksi kuudellakin vaihteella
•  ajoasentoon voi vaikuttaa erilaisilla ohjaustangoilla
•  on mahdollista ottaa mukaan lentokoneeseen hyvin pakattuna lisämatkatavaran hinnalla
• saatavilla on monenlaisia lisävarusteita kuten eteen helposti kiinnitettäviä laukkuja ja tarakka
• on vaan hyvä

Miten taittopyörä kasataan?

"Tilu lilu lii, nyt se on auki, nyt se on kii", sanottiin parin vuoden takaisessa sketsiohjelmassa.
Sama pätee myös taittopyörään.

Taittopyörää kokeillut toimittaja Pekka Mommo näyttää, miten taittelu tapahtuu. Tilu lilu lii!

Takapyörä eteen. 

Etupyörä taitetaan keskelle ja ohjaustanko taitetaan alas. 

Tältä se näyttää kasattuna.

Kaupunginjohtaja nauttii sähköpyöräilystä

Hyvinkään kaupunginjohtaja Jyrki Mattila kokeilee sähköpyörää kolmen viikon ajan. Ensimmäinen viikko on nyt takana ja kaupunginjohtaja suosittelee sähköpyörän kokeilua. Riskit kannattaa kuitenkin tiedostaa: siihen voi jäädä koukkuun. 

Sain viime maanantaina kokeilukäyttöön kuvassa näkyvän sähköavusteisen polkupyörän. Se on todella polku –pyörä, sillä meno edellyttää polkemista koko ajan. Sähkömoottori vain avustaa. Pyörätuntuma pysyy ajaessa, missään vaiheessa ajo ei tunnu mopoilulta. Moottori osaa auttaa ylämäissä, liikkeelle lähdöissä ja vastatuulessa. Avustaminen loppuu, kun vauhtia on 25 km/h.

Hevosmäki ei puhalluttanut enää ollenkaan

Sähköavusteinen polkupyörä on todella polku -pyörä, sitä pitää polkea. 

Oli taas mukava palata työmatkapyöräilyn maailmaan kolmen vuoden tauon jälkeen. Minulla kertyy matkaa noin 9 km suuntaansa ja aikaa siihen menee puolisen tuntia. Sähkövehkeellä matka taittuu 5-10 minuuttia nopeammin tuulensuunnasta riippuen. Suorilla ja muuten vapaalla baanalla vauhti näyttää olevan 25 km/h ja sähkömoottori tulee apuun ylämäissä ja liikennevaloista lähdettäessä. Hyvinkääläisille tuttu Hevosmäki maaseutuopiston luona ei puhalluttanut enää ollenkaan! Kyse  ei ole siitä, että kuskin kunto olisi parantunut.

Sähköpyörä painaa hieman normaalifillari enemmän

Kokeiltavana oleva pyörä on vakaa ja tukeva ajettava. Painoa sillä on hiukan normaalifillaria enemmän, mutta avusteisena sillä ei ole merkitystä. Jarrut toimivat hyvin. Ainoa miinuspuoli on ollut satulan tangon kiristäjä, joka ei tahdo pitää satulaa oikeassa korkeudessa.

Yhtenä aamuna satoi oikein kunnolla. Kastuin ”läpimäräksi”. Pyörä pelasi vedestä huolimatta moitteettomasti. Kuten kuvasta näkyy se kaipaa nyt pesua.

Pyörä sateen jälkeen - läpimärästä kaupunginjohtajasta meille ei ole kuvaa. 

Tähän voi jäädä koukkuun

Jo ensimmäisen viikon jälkeen voi sähköpyörää suositella kokeiltavaksi. Ainoa riski on, että siihen voi jäädä koukkuun.