Hyvinkää ja Helsinki näyttäytyivät aivan uudessa valossa

Mika Ikonen kokeilee sähköpyörää arjessaan kolmen viikon ajan. 

Kolmas ja viimeinen viikko, nyt on koeteltava itseään jo tosissaan. Huomaan jääneeni jo aika vahvasti koukkuun ja maanantaina käyn vieraana Yle puheen iltapäivässä ja päätän lähteä edelliseltä viikolta tutulla kaavalla eli pyörä junaan ja kotiin polkemalla.

Sähköpyörällä voi matkata vaikkapa radioon. 

Päivä on mainio, aurinko paistaa täydeltä terältä ja päätän polkea kotiin yhdeltä istumalta. Matkaa tulee puhelimen karttapalvelun mukaan 55 kilometriä. Alkumatkalla hortoilen vähän metsäreiteillä, sielläkin on vähän siltatyömaata ja kunnostusta, jotka aiheuttavat pientä pään raapimista, mutta Kannelmäen kohdilla tulen jo tutulle pyörätielle. 

Nyt on tosi kyseessä! 

Matkanopeus alkaa selvästi kasvamaan. Edellisellä viikolla oli vähän tunnustelua, enkä ollut aivan varma pyörän akun kestosta ja omasta polkukunnosta, mutta nyt on tosi kyseessä. Matkanopeus pysyy lähes koko loppumatkan yli 25 kilometrissä, joudun tosin pysähtymään juomaan Nurmijärven kohdilla, mutta muuten matka menee kivuttomasti ja aikaa kuluu noin kaksi puoli tuntia, ehkä vähän vähemmän. 

Kotona nappaan sählymailan mukaan ja polkaisen hallille pelaamaan. Jalat tuntuvat raskailta, mutta pallon perässä juostessa ne toimivat yllättävän hyvin. Ainakin on kerrankin hoidettu alkulämpät tunnollisesti. Pyöräiltyä tulee päivän aikana vähän alle 90 kilometriä.

Välipäivä - pyörällä ajoa 30 kilometriä

Tiistai on välipäivä, koska jalat ovat aika loppu aamulla. Päivä on kuitenkin aurinkoinen ja yhden maissa päätän lähteä uimaan pyörällä. Matkalla ”oikaisen” metsäreitin kautta ja uiminen jää sivuosaan. Poluilla sähköpyörä on aivan timanttia. Vaikka kroppa on väsynyt, niin turbon avulla polkeminen on kuitenkin kevyttä ja huonoimmissa kohdissa joudun hidastamaan kulkua, koska tätä pyörää ei selvästikään ole tarkoitettu näihin olosuhteisiin. Uintireissulle tulee mittaa lähemmäs kolmekymmentä kilometriä. Ilta meneekin sitten töissä, mutta talviturkin karistaminen oli sen arvoista.

Keskiviikkona vien auton huoltoon ja liikun rullaluistimilla vaihtelun vuoksi (ja koska ne kulkevat mukavasti mukana). Pyörä on koskemattomana pihalla.

Torstaina käyn Helsingissä studiolla ja suunnittelemassa seuraavaa musavideota.

Illalla käyn salilla ja tyttäreni kanssa lenkillä.

Ilman sähköäkin pärjäsi, mutta kun se on niin mukavaa...

Perjantaina on keikkapäivä ja liikun pyörällä toimistolle ja takaisin. Matkaa kertyy melkein kilometrin verran. Ilman sähköäkin pärjäisi, mutta ylämäet on vain niin mukava painaa selkä pystyssä kovaa ylös

Fiilistelyä perjantai-aamulta. 

Lauantaina minut karkoitetaan kotoa, kun siellä järjestetään baby showerit. Tarkoitus oli käydä pyörälenkillä, mutta kaupungilla tapaan muutamia tuttuja ja istumme terassilla nauttimassa kelistä ja virvokkeista. Illalla käyn Tolosen Peten kanssa esittämässä muutaman biisin yllätyssynttäreillä ja pyörän mittariin kertyy vain noin kymmenen kilometriä.

Pitkät pyörälenkit ovat tuoneet koneeseen selkeästi kestävyyttä 

Sunnuntaisin minulla on tapana antaa kropalle kyytiä oikein kunnolla ja aloitankin päivän porrasjuoksulla. Normaalisti olen juossut noin 40 kertaa portaikon, mutta aloitan hieman rauhallisemmin ja juoksen portaat 60 kertaa, lisäksi pidän 30 toiston jälkeen vain pienen hengähdystauon. Ei ole muuta päätelmää kuin että pitkät pyörälenkit ovat tuoneet koneeseen selkeästi lisää kestävyyttä. Käyn vielä riuhtomassa salilla itseni pehmeäksi ja loppupäivä menee sohvalla.

Maanantaina on edessä pyörän palautus. Päätän viedä pyörän Helsinkiin ja polkea vielä yhden matkan. Alkumatkasta pyörästä katoavat sähköt, mutta onneksi asia selviää soitolla pyöräliikkeeseen. Olisin polkenut joka tapauksessa, koska olin jo päätökseni tehnyt.

Kotini on n. 114 metriä merenpinnan yläpuolella ja päättelen että matka Helsinkiin päin on pelkkää alamäkeä. Se ei ajoittaisesta vastatuulesta johtuen tunnu kyllä siltä ja poljen matkan täydellä avustavuudella. 

Nyt ei enää fiilistellä maisemia, vaan tarkoitus on ehtiä Helsinkiin nopeammin kuin edellisellä viikolla toiseen suuntaan tullessa. Tulen Pasilan asemalle 2 tuntia ja noin 20 minuuttia myöhemmin eli matkaan meni noin kymmenen minuuttia vähemmän, kuin edellisellä reissulla. Jalat ovat kyllä lyijyä ja olo on haikea. Minun ja pyörän tiet eroavat.

Illalla poljen pelaamaan sählyä Ainolla ja meno on jotenkin takkuista, varsinkin kotiin tullessa.

Yllättävän nopeasti sitä tottuu sähköpyörän mukavuuteen.

 Jalat ovat kyllä lyijyä ja olo on haikea. Minun ja pyörän tiet eroavat.

Kokemuksia:

-Aloitin hamstraamaan kilometrejä ja aika usein unohdin nauttia kevyestä menosta

-Pyöräilyni lisääntyi potenssiin sata

-Kestävyyskunto kohosi selkeästi

-Vyötärönseutu kapeni

-Hyvinkää ja Helsinki näyttäytyivät aivan uudessa valossa

-Kilometrejä tuli lopulta noin 367