Iina Penttinen kokeilee sähköpyörää. Pyörän elektroniikka elää välillä omaa elämäänsä, mutta pyöräily maistuu onneksi silti.
”Paljon toi kulkee?” ”Ootkos lähdössä
retkeilemään?” ”Makee pyörä!” Tällaisia keskustelunavauksia olen saanut
tuntemattomilta tällä viikolla. Kyllä se pyörän ulkonäkö omaakin silmää
miellyttää. Ja väri tietysti. Ulkonäköä enemmän arvostan pyörän ominaisuuksia.
Tässä linkki liikenneviraston laatimasta esitteestä, josta voit tarkastella,
mikä on sähköpyörä: http://www2.liikennevirasto.fi/julkaisut/pdf6/sahkopyora_03-2015_web.pdf
Akun saa ladattua yhden johdon avulla: toinen pää
pistorasiaan ja toinen irrotettuun akkuun. Lataan akkua kerrallaan reilun
kahden tunnin ajan. Akussa voisi olla jokin merkkivalo, joka ilmoittaa
käyttäjälle, kun akku on ladattu täyteen. Alle olen kuvannut
”ajotietokoneen” näyttöruudut kaikkien avusteisuuksien osalta.
Kevyimmän avun antaa ECO. TOUR ja SPORT ovat
valittavina TURBOA ennen. Kuvasta näet, kuinka monta kilometriä on akun kesto
kunkin avusteisuuden osalta. Lukemat ovat suuntaa-antavia, eivät tarkkoja.
Tasaisella maalla käytän yleensä ECO-, TOUR-
tai SPORT-toimintoa. Jos avusteisuus ei ole päällä lainkaan, polkeminen tuntuu
paljon normaalipyörää raskaammalta. Ylämäissä TURBO-teho ja pieni vaihde
alkavat naurattaa. Mäen huippu kuin imaisee polkijan luokseen kuin itsestään. Kerran
olen törmännyt tilanteeseen, jossa en kehtaa käyttää TURBOA ohittaakseni 2-3
kertaa hitaampaa pyöräilijää ylämäessä.
Toisaalta arkiaamuisin töihin polkiessa tämä
toiminto tuntuu luksukselta. Ei hiki. Ei kiire. Silti hyvä mieli: joka päivä
olen pyöräillyt töihin.
Tämän viikon naurunaihe on ollut avusteisuus joka on jumittunut
TURBO-teholle. Sitä ei saa vaihdettua edes vippaskonstein: akkua irrottamalla,
10 sekuntia käynnistysnappia pohjassa pitämällä… Maantiekiitäjänä edetään. Meep
meep.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti