”Hei, mä näin sut äsken kun sä poljit tolla pyörällä!”

Elokuun eka päivä;  mun ja punaisen taittiksen yhteinen viimeinen päivä. Vaikka en niin paljon työssäni pystynytkään käyttämään taittopyörää kuin kuvittelin, tulee silti hieman tyhjä olo, kun ei ole mahdollista hypätä pyörän selkään. Kolme viikkoinen taipaleemme sujui todella mallikkaasti ja kokemus oli kaikin puolin positiivinen.

Nykyisessä sijaisuudessani pyörän käyttö ei ihan kivuttomasti onnistunut ja usein se vaati jonkin verran etukäteissuunnittelua (esim kalenterin rakentamista tietyllä tavalla), että pääsin fillaroimaan päivän aikana. Olisin ollut enempikin halukas käyttämään pyörää asiakkaiden kanssa, mutta kovin montaa tilaisuutta ei kolmen viikon aikana tullut. 

Aina kun se oli mahdollista, polkaisin toimistolta kotikäynnille tai lounaalle. Nautin joka hetkestä, sillä päivä kuumassa autossa tekee oloni väsyneeksi ja huonovointiseksi. Niinä päivinä kun pyöräilin edes vähän työpäivän aikana, tunsin virkistyväni ja olo oli aivan erilainen pitkänkin päivän jälkeen!  

Pyörällä näkee aivan erilaisia asioita kuin autolla liikkuessa - kuten kuvan kukkapenkit -  ja sekin piristi kummasti mieltä. 

Luulen, että taittopyörä työsuhde-etuna voisi olla, ei vain fyysistä kuntoa ja terveyttä edistävä, vaan jopa mielenterveyttä tukeva panostus. Suosittelisin lämpöisesti työnantajia harkitsemaan taittofillarin hankkimista työntekijöilleen, vaikkapa hierovan tuolin sijaan.

Ihmiset tulivat juttelemaan herkästi; olivat kiinnostuneita tai kehuivat pientä pyörää. Oli monta mukavaa kohtaamista kun sain esitellä taittopyörän saloja. ”Hei, mä näin sut äsken kun sä poljit tolla pyörällä!”, huikkasi eräskin mies minulle torilla. Etenkin pikkupojat katselivat pyörää peittelemättömän kiinnostuneesti.

Kolmen viikon kokeilun jälkeen olisin ihan valmis ostamaan itselleni taittopyörän perinteisen pyörän sijaan. Viikonlopun kauppareissuja sillä tuskin tekisin ja ostaisin kunnon repun, johon saisin tietokoneen turvallisesti. 

Koin välillä raskaaksi aamulähdöt; työtavarat, oma käsilaukku sekä taittis vaati voimaa ja kolme kättä, jotta selvisin kolmesta ovesta rappukäytävän kautta autolle. 

Olisin toki rohkeammin voinut jättää pyörän yöksi ulos, mutta kannoin sen aina sisälle. Kädet tuppasi aina likaantumaan nostaessani pyörää takakonttiin; ehkä otin vääristä kohdista kiinni. Takakontissani kulkee muutenkin kaikenlaista tarpeellista (bikineistä nuotiopuihin), niin pyörä istui oikein somasti joukkoon mukaan. 

Pyörä oli älyttömän hyvä polkea ja helppo kasata eikä tarvinnut kertaakaan pumpata kolmen viikon aikana. Jos ostaisin itselleni taittopyörän, niin panostaisin laatuun enkä todennäköisesti uskaltaisi kokeilla muuta merkkiä kuin Bromptonia.

Kaunis kiitos Valpastin Oy:lle ja Marille kokeilupyörän lainaamisesta. Oli virkistävä kokemus työntäyteisen ja lomattoman kesän keskellä!