tiistai 24. toukokuuta 2016

Artistin pyöräily-tiistai, 95 kilometriä hyötyliikuntaa

Mika Ikonen kokeilee sähköpyörää arjessaan kolmen viikon ajan. 

Toinen viikko starttaakin toimistohommissa. Käyn töissä pyörällä, mutta matkaa ei ole kuin alle puoli kilometriä suuntaansa. Illalla käyn pelaamassa säbää ja kotimatka on lähes pelkkää ylämäkeä, paitsi minulle. Pyörästä tulee vain vieläkin hyvä fiilis.


Tiistaina minulla on tapaamisia ja haastatteluja pääkaupunkiseudulla, joista ensimmäinen on kello kymmenen Pasilassa. Pyöränhän saa ottaa junaan vasta ysin jälkeen kun ruuhka helpottuu, joten aikataulu menee juuri hienosti. 





Seuraava tapaaminen on Tapiolassa ja pyöräteitä tuntemattomana kuljen Iphonen navigaattorin mukaan. Aikaa on tunti ja matkaa vain kymmenisen kilometriä. Käyn fiilistelemässä Seurasaaressa, jonne ei olisi saanutkaan mennä pyörällä. En jäätelöä syödessä huomannut kieltomerkkiä ja henkilökunta pyytää minua poistumaan paikalta.


Poistun ja pysähdyn vielä juomaan kupposen kuumaa todella upean näköiseen rakennukseen suoraan Urho Kekkosen asuttamaa Tamminiemeä vastapäätä. Tunnen historian siipien havisevan, mutta ikäväkseni totean että ovi onkin lukossa ja teehetki jää väliin. Jatkan matkaa upeissa merellisissä maisemissa, kunnes pari kilsaa ennen määränpäätä puhelimesta ja samoin tein navigaattorista loppuu virta. Paniikki iskee. Onneksi muistan osoitteen ja selviän paikalle. Espoo on muuten pyörällä yhtä mystinen kuin autollakin, sinne vaan eksyy

Paltsun jälkeen tajuan tehneeni hieman liian kireän aikataulun.  Aikaa seuraavaan paikkaan on 25 minuuttia ja matkaa yli kaksitoista kilometriä tuntemattomassa pyöräilymaisemissa. Näkymät ovat kyllä upeat, mutta sompailen kuin viimeistä päivää Tapiolasta Cafe Carouselliin ja muutaman harhautumisen jälkeen saavunkin paikalle vain viisi minuuttia myöhässä.


Haastattelu sujuu leppoisissa tunnelmissa auringon paistaessa täydeltä terältä ja jään suustani kiinni, enkä muista seurata ajankulua. Kiire yllättää artistin kuin talvi autoilijat, onneksi ei ole kuitenkaan liukasta. Uhmaan painovoimaa ja poljen kuten Anssi Kelan biisissä ”maitohapoilla, tajunnan rajoilla” ja saavun Kaapelitehtaalle pari minuuttia myöhässä. Onneksi kyseessä ei olekaan suora radiolähetys, vaan tämä äänitetään ja vahinkoa ei pääse tapahtumaan. Lataan toimituksessa pyörän akkua hieman ja lähden sotkemaan Hyvinkäälle noin 16.30.

Nyt ei ole kiire. Fiilistelen kaupungilla ajaessa sähköpyörän kevyttä poljettavuutta, en tosin uskalla käyttää avustavuutta hirveästi, koska kotimatkalla on muutama paha ylämäki, joissa apua todellakin tarvitaan. Noin tunnin kuluttua on pakko pysähtyä syömään Keimolaan, lataan pyörän akun samalla.


Vilkaisen reittihausta kuinka paljon kotiin on vielä matkaa ja säpsähdän, kun tajuan, että matkaa on vielä yli neljäkymmentä kilometriä. Ei muuta kuin polkemaan. Nurmijärven jälkeen on mukavan jyrkkä mäki jossa pääsen yli 50 kilometriä tunnissa, pyörä on silti vakaa ajaa, pystyn jopa todentamaan vauhdin kännykän kameralla (turvallisuus ennen kaikkea).


Saavun kotiin hyvissä ajoin ennen Suomen matsin alkua. Jalat ovat aivan hapoilla, mutta voimia on vielä kunnon venyttelyyn. Matkaa päivälle tulee noin 95 kilometriä eli aloittelijalle ihan hyvä matka. Pyörän selässä menee melkein viisi tuntia. Matsin jälkeen tulee nukkumatti eikä juurikaan kysele lupaa.

Keskiviikkona jalat eivät kuitenkaan ole aivan lyijyä, mutta istun päivän toimistossa ja liikun pyörällä vain sinne ja kotiin.

Torstaina käymme Tallinnassa ja pyörä (siite)pölyttyy pihalla.

Perjantaina on kaunis päivä ja Villatehtaalla, jossa toimistomme sijaitsee alkaa iltapäivällä Steelfest Open Air festivaalit. Päätämme vaimoni kanssa pitää toimistopäivän mökillä.

Lauantaina olemme keikalla ja ajattelin ottaa pyörän mukaan. Päivällä tulee kuitenkin Suomen matsi ja pyöräilylle ei löydy aikaa, se jää kotiin odottelemaan.

Sunnuntaina aloitan päivän porrasjuoksulla ja salilla ja tarkoitus on käydä myöhemmin pienellä pyörälenkillä, mutta innostun leikkaamaan nurmikkoa ja puuhailemaan pihalla. Illalla ei voimia tai kiinnostusta urheilla.

Viikon saldo:
-Pidemmällä matkalla pyöräilyyn ikään kuin pääsee paremmin sisään ja tunnen hienoista innostumista lajista.
-Harmittaa että tuli poljettua niin vähän,  mutta viikon kilometrit tulivat onneksi haltuun  jo tiistaina
-Enää viikko jäljellä. Nyt täytyy ottaa pyörästä kaikki irti

1 kommentti:

  1. :D Kiitos tästä! Mahtava tarina ja aika rohkea veto artistilta polkaista Hgistä Hyvinkäälle!

    VastaaPoista