Mika Ikonen ihastui sähköpyörään ensipolkaisulla

Muusikko Mika Ikonen kertoo ensimmäisestä viikostaan sähköpyörän kanssa. 

Sain pyörän maanantaina 9.5. kello 15.30 ja täytyy sanoa, että ihastuin siihen heti ensipolkaisulla. Tuli vähän samanlainen tunne, kun nuorena poikana kokeili ensi kertaa mopoa eli käsistä lähdön fiilis.

Aivot kertovat sinun polkaisevan tietyllä teholla, mutta pyörä liikkuukin vähän kovempaa.

Jippii, mikä voiman, vauhdin ja vapauden yhdistelmä.

Sähköpyörä ja onnellinen mies

Ylämäet menivät kuin lentäen

Minulla olisi ollut todella paljon töitä vielä odottamassa toimistolla, mutta kävin nopeasti kotona ruokkimassa jälkikasvun ja lähdin kokeilemaan pyörää. Poljin ensimmäisenä iltana pitkin ja poikin kotikaupunkia ilman sen suurempaa suunnitelmaa ja melko pian eksyinkin kaupungissa kulkevaan lenkkipolkuverkostoon.  Kokeilupyöräni ei ollut mitään maastopyörämallia, mutta etujousituksen vuoksi se oli oikein mukava leveillä lenkkipoluilla ja sähkömoottorin hienous tuli upeasti esiin mäkisessä ja vaihtelevassa maastossa. Parasta oli kuitenkin vauhti. Ylämäet menivät kuin lentäen ja sen vastakohtana oli metsän rauhoittava vaikutus.

Kävin kokeilemassa pyörää myös hiekkamontulla, mutta siellä se ei ollut kotonaan tai en osannut vielä ottaa pyörästä kaikkea irti.

Matkalla satuin vahingossa SeikkailuSveitsiin. Olin kyllä kuullut että Sveitsin ulkoilualueelle oli rakenteilla kiipeily/seikkailupuisto, mutta sijainnin vuoksi en ollut tajunnut käydä siellä aiemmin. Nyt kumminkin eksyin paikalle ja kävin kokeilemassa pitkää vaijeriliukua. Tämäkin olisi jäänyt kokeilematta, jos en olisi sattunut olemaan liikenteessä pyörällä.

Poljin maanantaina noin 20 kilsaa ja totesin, että ei pyörä kuitenkaan itsestään liiku. Jalat olivat polkeneen oloiset ja mieli kevyt. 

Tosin toimiston rästityöt hieman kummittelivat...

 Pyöräillen keikalle ja asioille 

- matkaa kertyi 15 kilometriä

Tiistaina minulla oli aamusta keikka Tanssikallion päiväkodissa Hyvinkäällä. Polkaisin aamusta Tolosen Peten luo harjoittelemaan laulut ja keikalle jatkoin pyörällä. Matkaa ei ollut kuin toimiston kautta 3 kilsaa suuntaansa ja pyörällä matka taittui kuin siivillä. Poljin päivän mittaan vähän asioilla kaupungilla ja matkaa kertyi noin 15 kilometriä.

Keikalla tiistaina Pete tolosen kanssa. 

Pari päivää autoilua ja junailua  

Keskiviikkona kävin laulamassa studiolla Helsingissä ja tapaamisessa levy-yhtiössä. Alkuillasta olin vielä keikalla Helsingissä ja kotiin ehdin vasta puoli kympin maissa. Lähdin aamulla kasin junalla, joten illalla en jaksanut kuin katsoa Suomen lätkämatsia. Omatuntoa hieman soimasi, kun pyörä oli aivan koskemattomana pihalla.

Torstaina sama meno jatkui. Perjantaisen sinkun julkaisuun liittyen oli pakko viettää koko päivä toimistossa ja illalla hain vaimon lentokentältä. Päätin hoitaa sen autolla. 

Perjantai 13.5. sinkun julkaisu. Päivä kului somen parissa ja säätäessä joukkorahoituskampanjaa kuntoon. Illalla kävin keikalla, ei taaskaan pyöräilyä. Ajateltu kuntoilun lisäys näyttää koko ajan kaukaisemmalta.

Lauantaipäivä meni edellisestä illasta toipuessa ja illan keikkaan keskittyessä. Pyörä edelleen telineessä.

Pyöräillen on aikaa katsella ympärilleen 

Sunnuntaina ilma näytti aika kehnolta, mutta lopultakin oli aikaa kokeilla pyörää vähän paremmin. Lähdin käymään pohjoisessa naapurikaupungissamme Riihimäellä, jonne menee suosittu kevyen väylän reitti. Vastaan tuli niin lenkkeilijöitä kuin pyöräilijöitäkin ja muuta sunnuntain kiireettömyydestä nauttivia kansalaisia.

 

Sähköpyörä ja Riihimäen kirkko. 

Riihimäellä seurasin musiikin kumua, joka johti minut Graniitinaukiolle ja huomasin olevani keskellä autonäyttelyä. Minua eivät kulkupelit nyt kuitenkaan kiinnostaneet, koska allani on uutuuttaan kiiltelevä sähköpyörä.

Kiertelin pyöräillen ympäriinsä Riihimäkeä ja ihastelin keväistä kaupunkia. Olen käynyt siellä usein, mutta yleensä autolla ja silloin on harvemmin aikaa katsella kunnolla ympärilleen. Palatessa takaisin kotikaupunkiin totean, että vastatuuli on tosiasia, mutta minua se ei haittaa, koska lisään sähkömoottorin avustusastetta ja ajan ikuisessa myötätuulessa. Toivottavasti akku ei hyydy! 

Mika, sähköpyörä ja kettu! 

Riihimäeltä tullessa ensimmäinen Hyvinkäästä näkyvä merkki on Sveitsin hiihtokeskus, joka paikkakunnalla tunnetaan nimellä Kulomäki ja päätinkin käydä kokeilemassa pyörää siellä. Nousu huipulle on todella tiukka ja en aivan päässyt huipulle asti polkemalla, koska renkaat alkoivat sutimaan, vaikka pysyttelin istumassa. Talutin viimeiset metrit ja totean että sähköpyörä painaa tuhottomasti. 

Kulomäen huipulla tuulee! 

Tulin tuulen alapuolelta ja törmäsin kettuun. En olekaan nähnyt sellaista aiemmin kuin auton ikkunasta. Taas uusi kokemus, joka olisi jäänyt kokematta ilman pyöräilyä.

30 tuntia pyörän selässä

Palasin kotiin ja totesin polkeneeni reilut kolmekymmentä tuntia. Fiilis on hyvä.

Päätän että käyn seuraavalla viikolla Helsingissä pyörällä, jos säät  ja aikataulut sallivat.

Kokemuksia ja tuntemuksia ensimmäisestä viikosta:

-25 km/h tulee aika nopeasti täytteen ja avustus loppuu

-ajoasento on mukana

-penkki tuntuu kovalta jo puolen tunnin polkemisen jälkeen (voi johtua harjoituksen puutteesta)

-Pyörä on painava ja vakaa