Hallintoyksikön toimistosihteeri kokeili sähköpyörää ja kertoo päivän kokemuksistaan.

Lainasin sähköpyörän yhdeksi päiväksi. Sain pyörään hyvän tuntuman kulkemalla iltarasteille ja takaisin. Rastit olivat Kaukasissa ja yhteen suuntaan kertyi kymmenisen kilometriä. En juuri pyöräile, joten matka tuntui etukäteen pitkältä. Alkumatka sujui kuitenkin vauhdin huumassa ja peltoja halkova tie tuoksui kesältä. Yritin vältellä tietä 25 ja luotin Google Mapsiin. Sen seurauksena päädyin testaamaan myös pyörän maasto-ominaisuuksia. Tie muuttui yllättäen kinttupoluksi ja siitä upottavaksi hiekkatieksi. Sora ja hiekka olivat liian kova vastus pyörälle ja sähköavusteen ollessa päällä takapyörä heitti niin, että tämä osuus meni osin taluttamiseksi. Toki testipyörä on kaupunkiajoon soveltuvampaa mallia.

Hiekkaesteet jatkuivat vielä suunnistuksen lähtöpaikalle vievällä tiellä ja rastireitti kulki auringonpaahteisten hiekkakuoppien läpi. Maaliin pääsyn jälkeen ajatus paluumatkasta tuntui väsyttävältä. Vaan kevyesti sekin lopulta sujui. Jo pienin sähköinen apu toi mukavasti keveyttä ajamiseen ja täydet avut auttoivat kiirehtimään pois Hanko-Hyvinkää-tien varresta ja rauhallisemmille reiteille. Parasta oli ajella ylämäkiä ihan sunnuntaiajelijoina, juuri hengästymättä. Pyöräilyn sai kuitenkin käymään myös kunnon päälle säätämällä sähköisen avun ja vaihteen suhdetta. Myös illalla käyneet vieraat ihastuivat pyörään. On veikeä tunne, kun sähköavuste alkaa vetämään ja vauhti nousemaan omista jaloista riippumatta. Testiajalla kilometrejä kertyi kolmisenkymmentä.